Kaunislehto edustaa tyypillistä 1900-luvun vaihteen hyrynsalmelaista taloa pihapiireineen. Alkuperäisiä rakennuksia ovat päärakennus ja sauna. Muut rakennukset on tuotu pitäjän eri puolilta talon entisten rakennusten paikoille, joten asemakaava on alkuperäinen. Museokokonaisuuteen kuuluu myös tervahauta, hyrynsalmelaiset veneet sekä kaksi rautahyttiä.

Kaunislehdosta löytyy yllättäen myös Suomen täydellisin helmenpyyntivälineistö. Helmiä on pyydetty Kainuussa jo keskiajalta lähtien Vienan Karjalasta tulleiden laukkukauppiaiden ansiosta. Hyrynsalmi ja sen kautta virtaava Emäjoki toimi aikanaan Kainuun helmestyksen keskuksena.

Museoalueella voi nähdä myös kaskeamisperinteen jälkiä. 1800-luvun alussa poltetun viimeisen kasken pohjalle kasvoi kaunis lehtometsä. Siitä sai maisema ja myöhemmin rakennettu torppa nimen Kaunislehto.

Riihipihan museoalue esittelee kainuulaisen maaseudun pihapiiriä ja sen toimintaa sellaisena, kuin se oli ennen sähkön käytön yleistymistä. Alueelle on siirretty ja sinne on rakennettu yli 30 rakennusta.

Museo on perustettu pitäjänneuvos Iikka Alasalmen aloitteesta vuonna 1991 menneiden, todellisten lama- ja nälkävuosien muistoksi. Museoalue alkoi rakentua, kun Alasalmi halusi säilyttää 1920-luvulla kuorituista männyn rungoista rakennetun ladon. Runkojen nilakerroksesta on jauhettu pettua, jota käytettiin ravinnoksi katovuosina 1917‒1918.

Museoalueen rakennukset kertovat elämästä Vuolijoella. Alueella on muun muassa maatalousneuvonnan osasto, pankkimuseo, suojeluskunta- ja lottamuseo sekä metsäosasto ja kauppamuseo. Lukuisten rakennusten lisäksi museokävijä voi perehtyä runsaaseen esineistöön. Kauppamuseossa voit tavata vanhoja tuotteita, joita ennen myytiin kyläkaupoissa. Vanhimpia ovat viralliset postikortit keisarivallan ajalta. Sota- ja säännöstelyajasta muistuttavat kahvinvastike, puupohjaiset paperikengät ja päämajan intendentin luvalla myytävät tupakkiaskit.

Riihipihan näyttävä maamerkki on tuulimylly. Museoalueella on myös Kekkos-aitta, joka on siirretty Urho Kekkosen omistuksessa olleelta vuolijokelaiselta Hinan tilalta. Kekkoset asuivat ja viljelivät Vuolijoen Ojanperällä Hinan tilaa vuosina 1940‒1945.

Tuupalan talomuseo kertoo kuhmolaisen perheen elämästä 1880-luvulta 1960-luvulle saakka. Tuupalan tilaa viljeli 1600-luvulla Tuupaisten suku, jonka mukaan talo on saanut nimensä. Nykyinen päärakennus on rakennettu 1800-luvun puolivälissä. 1880-luvulta lähtien Tuupalan otti haltuunsa Kainulaisten suku, joka asui talossa 1960-luvulle asti. Kainulaisten aikana Tuupalassa toimi muun muassa kestikievari, apteekki, kauppa ja posti. Herrasväen lisäksi talossa asuivat myös piiat ja rengit.

Kestikievaritoimintaa on Tuupalassa harjoitettu hyvin pitkään. Kievarista sai kyydin seuraavaan kievariin, majoitusta, ruokaa ja juotavaa. Tuupalassa oli hevosia ja henkilöauto. Kievarihuoneita oli enimmillään neljä, osa sivurakennuksen puolella. Tuupala toimi kestikievarina talvisodan syttymiseen saakka.

Museoalueella on 1800-luvun puolivälissä rakennettu päärakennus, sivurakennus, pikkupirtti sekä aitta. Lisäksi paikalle on siirretty riihi ja sauna. Museokokonaisuuteen kuuluvat myös pihapiirissä oleva tervavene talaksineen sekä Tervatien toisella puolella olevat aitat. Päärakennuksen, Vanha-Tuupalan huoneet on sisustettu 1800–1900-luvun interiöörein. Pikkupirtissä voi tutustua Tuupalan palkollisten asumiseen. Talon rengit yöpyivät ja tekivät puhdetöitä pirtissä. Pirtin suuressa uunissa paistuivat talon leivät. Pikkupirtin kamarissa asui talon karjakko perheineen.

Talvisotamuseossa esitellään talvisodan aikaista Kuhmoa. Museossa voi tutustua suomalaisten ja neuvostosotilaiden arkeen sekä evakuoitujen siviilien kohtaloihin. Kuhmossa taisteltiin koko talvisodan ajan. Rajuimmat taistelut käytiin Saunajärven Kilpelänkankaalla ja Löytövaarassa, jossa olivat suomalaisten itäisimmät rintamat.

Näyttelyssä kuvataan siviilien evakuointia, Kuhmon kirkonkylää, rintamahuoltoa, taistelutilanteita ja elämää rauhan solmimisen jälkeen. Esillä ovat pienoismallit Saunajärven Luvelahden motista, kahdesta lentokoneesta sekä suojeluskuntatalo Korpilinnasta.

Museo toimii 1910 rakennetussa kolmikerroksisessa viljamakasiinissa. Näyttelytiloina toimivat entiset makasiinin jyvälaarit. Näytteillä on yleisesti käytössä ollutta, jokapäiväistä, perinteisiin elinkeinoihin liittyvää esineistöä 1900-luvun alkupuolelta. Museossa on myös harvinaislaatuinen säilytysarkku, jota on käytetty Kajaanin linnassa 1600‒1700-luvulla.

Esillä on runsaasti kirkollista esineistöä muistona Paltamon seurakunnan asemasta emäseurakuntana. Näytillä on esimerkiksi Paltamon vanhan kirkon, eli Paltaniemen kuvakirkon, esineistöä, kuten arkistoarkku, kattopaanuja ja väkipyörä.

Museon kolmanteen kerrokseen on kalustettu 1900-luvun alkupuolen paltamolainen maalaispirtti, jossa voit aistia menneen ajan tunnelman. Esillä on myös kiertokouluinteriööri vuodelta 1925.

Kotiseutumuseona toimiva Puolanka-Pirtti on siirretty nykyiselle paikalleen Lylykylän Pellonpäästä. Talo on rakennettu 1910-luvulla Oikaristen perheen käyttöön, jolloin veljekset Heikki ja Lauri jakoivat kamarit perheidensä kesken. 1930-luvulla pirtissä toimi koulu, oppilaat ruokailivat Heikin kamarissa ja nukkuivat koulupirtin lattialla. Talossa on toiminut myös asuntola ja posti.

Museossa voi perehtyä puolankalaiseen, lähinnä maalaistalossa käytettyyn esineistöön sekä suksentekovälineisiin. Suksiteollisuus oli merkittävä elinkeino Puolangalla 1800-luvun lopulta 1900-luvun ensimmäisiin vuosikymmeniin asti. Toinen kamari ja osittain myös pirtti on kalustettu 1900-luvun alkupuolen huonekaluilla. Aidatussa pihapiirissä sijaitsee kaksi aittaa.

Ristijärven suojeluskunta- ja lottatyöstä kertova näyttely sijaitsee Ristijärven vanhimmassa koulurakennuksessa, Katvelassa. Paikallista historiaa henkivä rakennus on peräisin vuodelta 1896. Pihapiirissä sijaitsee myös Uutela, jonka edestä Ristijärven suojeluskuntalaiset lähtivät talvisotaan ja joka toimi sota-aikana sairaalana.

Näyttely kertoo ristijärveläisten erityisen voimakkaasta isänmaallisuudesta: itsenäistymisen ajasta, suojeluskunta- ja lottatyöstä sekä sotilaspoika- ja pikkulottatyöstä. Ristijärvellä urheilu sai erityisen sijan suojeluskuntatyössä. Näyttelyssä on esillä lukuisia henkilökohtaisia ja kiertopalkintoja kunniakirjoineen sekä muuta urheiluun liittyvää esineistöä.

Katvelassa sijaitsee myös 1950-luvun museoluokka. Ristijärven ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa 1896 juuri valmistuneessa koulutalossa. Museoluokka on sisustettu 1950-luvulle tyypillisellä käsityöluokan välineistöllä.

Sotkamon kotiseutumuseon muodostavat kaksi vanhaa viljamakasiinia. Näyttelytilat sijaitsevat entisessä kruununmakasiinissa. Viereinen pitäjänmakasiini on ainoa sisätiloiltaan alkuperäisessä kunnossa säilynyt viljamakasiini Kainuussa. Viljamakasiinien merkitys oli suuri erityisesti 1700- ja 1800-luvuilla. Hyvinä vuosina viljaa kerättiin veroina kruunun- ja pitäjänmakasiineihin, joista sitä voitiin jakaa lainaksi katovuosina.

Museolla on laajat kokoelmat muun muassa esihistoriallisia löytöjä Sotkamon alueelta, tervakauden esineistöä sekä suutarin ja kuparisepän työvälineistöä. Kokoelmien erikoisuutena voi pitää Sotkamon vanhan pappilan piispan kamarista pelastettua puista vessanpönttöä, joka otettiin talteen pappilan purkutöissä 1962. Näytillä on myös runsaasti koulunkäyntiin liittyvää esineistöä. Museoon on sisustettu myös perinteinen sotkamolainen pirtti.

Suomussalmen kotiseutumuseo sijaitsee kauniin Kiantajärven rannalla Kirkkoniemessä. Vuonna 1967 perustettu museo toimii kotiseutuhengen vaalijana ja perinnetiedon siirtäjänä. Museon runsas esineistö ja iso pihapiiri kuvastavat menneen ajan elämää 1800‒1900-luvun Kainuusta. Kurkista historiaan erilaisten toiminnallisten tehtäväratojen avulla, kuuntele museoväen tarinoita ja nauti rauhallisesta luonnonkauniista museoalueesta. Perinnetietoa sisältävien tehtäväratojen avulla voit tutustua museon esineistöön ja historiaan. Ratoja on useita ja ne soveltuvat kaikenikäisille museokävijöille. Kesäkautena museon pihapiirissä asuu myös erilaisia eläimiä.

Museoalueen hirsirakennukset ovat peräisin eripuolelta pitäjää. Kotiseutumuseon päärakennus Alanteen pirtti on lähtöisin Alanteenjärven rannasta. Alanne oli yksi vanhimmista Kiantajärven alueen Ruotsin vallan aikaisista verotaloista. Talon edustalta kulki vanha vesireitti Vienan Karjalaan saakka.

Museolla sijaitseva Alanteen savupirtti on rakennettu 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun puolivälissä. Pirtissä voit aistia savupirtin vuosisataista historiaa huokuvan tunnelman. Tule museoon kuulevin korvin, avoimin mielin ja heittäydy vanhan ajan maailmaan!

Tervajärvi on perinteinen kainuulainen maalaistalo. Talomuseoon kuuluu vanha päärakennus vuodelta 1866, luhti ja kaksi pientä aittaa. Museolle johtavan tien varteen on rakennettu näyttelyrakennus, jossa on esillä talonpoikaiselämästä kertovaa esineistöä. Tervajärven talomuseo on sisustettu siten, että se kuvaa talon elämää 1950-luvun alussa. Tila on ollut Heikkisen suvun omistuksessa jo 1600-luvulta lähtien.

Tervajärvellä elettiin 1940- ja 1950-luvuilla varsin omassa rauhassa, sillä tie talolle saatiin vasta vuonna 1958. Tästä syystä monet vaikutteet saapuivat Tervajärvelle varsin hitaasti. Vaikka talossa säilyi pitkään vanhakantainen maanviljelys, olivat tervajärveläiset muutoin aktiivista väkeä. Talossa seurattiin tarkkaan radiota ja lehtiä, hankittiin lisäkoulutusta kansakoulun jälkeen ja harrastettiin innokkaasti musiikkia. Talon merkitystä kylässä osoittaa jo sekin, että siellä järjestettiin sotien jälkeen kylän yhteisiä pikkujouluja.